lauantai 22. joulukuuta 2012

Yhden ajan loppu, toisen alku.

Moips. Hetkeen tullukaan ajatuksia jaettua. Aluksi voin kertoa, että elämä ei ole mennyt ihan niin kuin satukirjoissa, ja erään yhteisen taipaleen kulkeminen on päätynyt tienhaaraan. Siitä jatkamme nyt eri suuntiin.

Työ Berliinissä on jatkunut hienosti. Palautekeskustelussa todettiin, että energiaa ja innostusta löytyy. Tuntuu kyllä vieläkin, että oikealla alalla ollaan. Hienoa saada sille kannatusta ihan oikealta ammattilaiselta, joka on mun työskentelyä seurannut. Nyt vaan pitää kerätä kokemusta ja tehdä hommia niin hyvin kun pystyy.

On tosi mahtavaa, että voin jatkaa Woogalla vielä ensi vuonna! Opinnäytetyön kirjoittaminen odottaa. Se tulee olemaan suuri haaste, mutta myös hieno mahdollisuus näyttää mihin pystyn. Odotan innolla!

Sain uuden kämpänkin. Ensi vuosi alkaa ensimmäisellä kimppakämppäkokemuksella. Tulee mielenkiintoista. Ei kyllä toveri vaikuttanut yhtään hassummalta, tullaan varmasti ihan hyvin toimeen.
Takaisin kotiin. Hetkeksi.
Mutta! Kohta takaisin Suomeen perhettä ja kavereita tapaamaan. Voin kertoa, että yksi tärkeimmistä asioista joita oikeasti kaipaan, on sauna. Istun varmaan sen kaksi viikkoa lauteilla.. Että jos joku kaipaa, niin mut löytää sieltä.
Joululta odotan hyvää ruokaa ja rentoa seuraa, huolettomuutta ja vapautta stressistä. Uuden vuoden tervehdys tulee tapahtumaan Helsingissä Turisaksen tahdissa. Sekin oli niin satunnainen valinta, ettei paljon spontaanimmaksi pääse! Ja mikäs sen parempaa, vaihtelua elämään. Turisas on niin mahtavan energinen keikkakokemus, että odotan tästä uudesta vuodesta jotain suurta!

Kissa on paras ja Mario. Katselkaa sitä odotellessanne minua Suameen.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Asioita satunnaisessa järjestyksessä.

Tässä on tapahtunut taas kaikenlaista! Ensimmäisenä tulee mieleen äiten ja veljen viisiitti Berliiniin. Käytiin kaikki mahdolliset nähtävyydet läpi, koska oltiin suomalaisia turisteja. Mä en ollut käynyt aiemmin kuin Brandenburger Torilla, joten oli ihan valaisevaa tsekata muitakin paikkoja. Ja kuinkas sitä paremmin oppisikaan kuin opettamalla.
Emme pidä tätä paikkaa juuri minään.
KaDeWe eli Saksan ja olikohan jopa koko Euroopan suurin (ja hienostunein) tavaratalo. Vähän niin kuin Stockmann, Sokos ja Tukholmaan menevän parfyymikaupan sekotus. Siellä oli kaikkea monessa eri kerroksessa ja joka paikka tuoksu parfyymeiltä. Muutama tunti siellä ja hapenpuute oli taattu. Seurauksena rahojen menetys ja päänsärky. Extreme shopping.
Oli tosi mahtavaa, että äiti ja veli tuli käymään kylässä. Tuntui jotenkin tosi absurdilta, kun on tottunut elelemään yksin toisessa maassa ja sitten jotain tuttua ja turvallista ilmaantuu tänne kaiken uuden ja jännän keskelle. Kivaa oli kuitenkin.

Halloween toimistolla.
Ja sitten vakaviin työasioihin! Jos jokin asia Woogalla on parasta, niin ainakin ihmiset. Halloweenina on hauskaa pukeutua jännästi, kerrankin tilaisuus näyttää zombilta ihan aidosti. Halloweenista on nyt jokin aika jo, mutta on se silti mainitsemisen arvoinen juttu. Kerrankin tunsi olevansa oikeassa paikassa, muutkin ihmiset pukeutuivat Halloweenina! En ollut enää se yksi outo tyyppi, joka panostaa Halloween-pelleilyyn.
Erään sunnuntain illallinen. Kanasalaatti pizzalla.
Aika kuluu täällä tosi nopeasti. Viikko viikon perään.. Töissä on paljon ajateltavaa, päivät kuluvat nopsaan. Illat vielä nopeammin, kun on vapaa-aikaa. Viikonloput menee kaikista nopeimmin, kun voi nähdä tyyppejä ja juoda pari kaljaa. Ja pelata.
Ajan kulumisen nopeuden huomattuani olenkin päättänyt kirjoittaa lopputyöni täällä, jotta voin jäädä pitemmäksi aikaa Berliiniin. Haluaisin jo lyödä lukkoon, että tulen tänne takaisin joululoman jälkeen. Stressiä on aiheuttanut oikean aiheen löytäminen ja asunnon katoaminen jalkojen alta. Olen kuitenkin toiveikas ja pusken hommaa eteenpäin. En aio luovuttaa helpolla, se on ainakin varma juttu. Sen verran olen jo huijannut, että lentoja varatessani otin myös paluulennon, vaikken edes tiedä mistä aiheesta kirjoitan tai mitä tulee tapahtumaan. Siinä siis yksi motivaattori ja syy etsiä oikea aihe ja tehdä päätös.
Korpiklaani keikalla Berliinissä!
Fiilinkejä Suomesta, nimittäin kävin tsekkaamassa Korpiklaanin keikkakunnon muutama viikko sitten! Oli loistava keikka, pakko myöntää. Vetivät uuden levyn biisejä ja myös vanhoja parhauksia. Meno oli vauhdikas, mutta harmitti hiukan saksalaisten tanssitaidot. Ei ollut kovin innokasta väkeä humpalle.. Yllätys sinänsä.
Joku keksi polttaa auton.
Päätän tämän tekstin vähän ikävään kuvaan, mutta pistää vain mietityttämään, miksi ihmiset täällä polttelee toisten autoja. Jotenkin karu näky..

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Berliinistä Prahaan.

Hee! Hiljaista Saksanrintamalla, tiedetään. Olen ollut menossa pää kolmantena jalkana niin, ettei ole oikein pysynyt jäädä tuleen makaamaan. Tuossa viikon verran takaperin keksittiin työkaverin kanssa, että pitäisi lähteä ex tempore johonkin Berliinistä. Täältä kun pääsee niin kivasti lentämällä vähän minne haluaa. Ensin oli ideana lähteä Lontooseen, sitten ajatus siirtyi Sloveniaan.. Lopulta päädyttiin junamatkaan, joka vei Prahaan. Vajaat viisi tuntia junassa ja Tsekkien puolelle päästiin.

Dresdenin kautta junalla!
 Hauskaa oli se, että torstaina alkoi tuntua kutinaa kurkussa. No, kipeäksihän sitä sitten piti tulla juuri ennen lähtöä! Päästiin perille perjantaina, niin eikös mulla sitten katoa ensimmäisen illan jälkeen makuaisti koko viikonlopuksi. Voittoa. Mutta pääsin sentään juomaan oluset ennen kuin lähti kaikki makunystyrät lomille.
Staropramenia hanasta.  Oli hyvää.
 Vaikken oikein olusen ystävä olekaan ihmeemmin, pakko myöntää että tsekkiläiset osaavat hommansa. Kyllä tuota pystyi juomaan, maistuikin miellyttävälle, eikä ollut edes hinnalla pilattu!
Kuppilassa oli kurpitsa. Arvostin.
Vaikka mentiinkin metrolla pariin otteeseen, oli pakko testata myös takseja. Taksikuskit oli ihan pimeitä. Ensimmäinen hoki "Festpreiz Festpreiz 10 euro" ja ajoi ilmeisesti omaa henkilöautoaan. Oli vähän jännäkakka housussa, että mihinkähän tällä päädytään. Löytyi hotelli kuitenkin. Toisella kertaa kuski vaikutti kauhean vihaiselta sen jälkeen kun matka oli maksettu. Hämmentävää.
Metrotunneli. Syvällä.
Siinä odotellessa..
 Ja julkiset, niin! Oli aika erikoisjännää mennä metroon. Se oli oikeasti tosi syvällä maan alla. Hiukan flunssapöpperöisenä noihin liukuportaisiin ja huimaus oli taattu. Meno oli tosi hidasta ja seinille kiinnitetyt mainokset oli laitettu vinoon kaltevan liukuportaan suuntaisesti. Tiedä sitten mikä logiikka siinäkin oli, mutta ei auttanut huimaukseen!
Joku kirkko.
 Meikäläisen turisteilut tunnetaan. En ole vielä käynyt edes Berliinin nähtävyyksiä läpi (häpeä). Tulee sekin korjattua varmaan tässä ensi viikonloppuna kun tulee vieraita Suomesta. Ei ihmeemmin kiinnostanut kierrellä nähtävyyksiä, joten ne jäi tämän valokuvan tasolle. Valo osui kivasti tohon kirkkoon niin ajattelin napata kuvan.
Viiniä ja lihaa!
 Lämmin viini oli joku juttu Prahassa. Myyjä silpas isosta köntistä lihaa 100g palasen, sen kylkeen leipää ja lämmintä viiniä. Oli aika kiva yhdistelmä, varsinkin kun makuaisti melkein toimi jotenkin. Harmittaa jälkikäteen, kun en oikein tiedä tarkemmin miltä maistui, heh.
Terkkuja Prahasta!
Oli ihan mahtava reissu, varsinkin kun se oli niin spontaani ja suunnittelematon päätös vain lähteä johonkin. Näitä pitää tehdä lisää. :)

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Satunnaisuuksia.

Taas yksi viikko takana. Sekosin jo laskuissani, enkä jaksa tarkistaa montako viikkoa täällä on nyt oltu. Eli ihan mukavasti menee, kun ei tarvitse miettiä aikaa. Tosin mulla on jo vähän ennen aikojaan tullut pelko siitä, että aika täällä loppuu kesken, kun on näin kivaa. Aika tuntuu kuluvan tosi nopeesti, kun on mukavaa. Ei kai sitä pitäisi ajatella, vaan antaa mennä kun kerran on mennäkseen.
Tohvelit.
 Ostin töihin tohvelit. Inhottaa olla koko päivä samoissa kengissä ja sukkasilteen on tyhmää, kun lattiat on niin mähmäset. Ratkaisu: tohvelit! Testasin perjantain verran, toimii! Woogan väri on muuten violetti, oon huomannut alkaneeni kerätä violetteja tavaroita (ihan tarkoituksettomasti). Tohveleissakin on violettia sisällä. Aivopesua..?
Sohvalla löhöily on parasta.
Ensimmäinen viikonloppu, kun olin lauantai-illan yksin kotona. Vau.. On vähän tullut mentyä pää kolmantena jalkana koko ajan jossain. Itse asiassa perjantai-ilta venyi viiteen asti lauantaiaamuna, kuten yleensä. Ei sinänsä huono, on ollut tosi mukavaa. Mutta tämä viikonloppu on ollut tosi rento. Ehkä vähän tylsäkin, kun on tottunut jatkuvaan menemiseen. Varmaan kuitenkin hyvä olla hetki paikallaan ja ladata akkuja.

Tän viikon aikana on selvinnyt päivämääriä, koska tulee ihmisiä käymään kylässä. :) Oon jo ihan innoissani! Tosin kaikki taitaa mennä ens kuun puolelle, mutta silti. Kiva nähdä taas ihmisiä ja näyttää kaikille Berliinin parhaita puolia! Sitä odotellessa.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Asunto on paras!

 Jee, sain perjantaina asunnon! Tuli ihan puskista ja mutkan takaa, nimittäin olen huudellut Facebookissa ja ties missä foorumeilla tarvitsevani asuntoa. En uskonut, että se olisi kuitenkaan ihan näin kävellyt luokse, mutta kävipäs tuuri kuitenkin!
Itä-Berliini on paras..
..ja katutaide. :D
Tunnelmia ympäristöstä.. Tosiaan entisen Itä-Berliinin alueella ollaan, ja sen kyllä huomaa. Kaikki on betonia ja maalattu ihan psykedeelisen värikkääksi.
Emman avoin keittiö.
Torstaina tosiaan satuin sattumalta katsomaan Facebookin spammikansion (jota en oikeasti katso ikinä). Siellä oli lojunut viesti jo muutaman päivän, tarjous asunnosta siis. Ajattelin jo, että tuo on varmaan mennyt jo, asunnot menee kuumille kiville. Vastasin kuitenkin tälle suomalaiselle, joka asiaa tiedusteli. Samana päivänä soittelin vielä hänelle ja kävin perjantaina katsomassa asuntoa. Eikä siinä tarvinnut kahteen kertaan miettiä.

Ja toisesta suunnasta, olkkari sekä makkari vasemmalla.
Paikka on ihan täysin kalustettu yksiö tupakeittiöllä ja pienellä makuuhuoneella. Tää on ihan täydellisyys! Oon niin iloinen ja tyytyväinen tästä käänteestä, etten voi oikein ylistää tarpeeksi. Kävi niin loistava tuuri tämän kanssa.

Olkkari siinä. Tietokonenurkkaus!

Netti toimii vaihtelevasti, mittasin vajaat 20mb alas ja ylös menee joku 5mb paikkeilla kai. Vähän pätkii, mutta toistaseks ok, kun kerta blogia pystyy heittään. Pelaamisen kanssa voi tulla ongelmia, mutta se jääköön nähtäväksi..
Toi nukkumisjuttu.
Elämä tuntuu heti paljon vapaammalta, kun ei asu kenenkään nurkissa ja "taakkana", vaikka halpaa se olisi ollutkin. Tosin se välimatka töistä kotiin oli aika nihkeä. Nyt on Alexanderplatzille enää sellainen vartin matka,  eli keskusta on ihan tossa vieressä.
Vessa!
Suihkukaappi.
Tällasta tänään! Kohta alkaa kolmas viikko, aika menee tosi nopeesti uusien juttujen kanssa. Ei oikein osaa tottua mihinkään, kun asiat muuttaa muotoa koko ajan. Kohti uusia seikkailuja! :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Eka viikko takana!

No niin! Eka varsinainen työviikko takana! Työ on sisältänyt lähinnä Facebook-pelien pelaamista ja uusien asioiden oppimista. Huomaan tykkääväni täällä olosta hyvin paljon. Arki soljuu mukavasti ja iltapäivisin on usein jotain kivaa tekemistä työkavereiden kanssa. Esimerkiksi torstaina pidettiin lautapeli-ilta, johon osallistui kymmenkunta ihmistä (ihan hyvin, kun firmassa on kuitenkin yli 200 työntekijää). Pelattiin korttipeliä, jonka nimeä en muista. Siinä oli kahdenlaisia kortteja: mustissa oli kysymyksiä ja valkoisissa vastauksia. Kukin sai vuorollaan kysyä yhden kysymyksen ja kaikki muut heittivät vastauksena oman korttinsa. Kysyjä sai valita parhaan: tarkoituksena oli heittää mukaan mahdollisimman hauska/härski/huvittava vastaus. Ilta kului vahingossa melkosen nopeasti.. Tosin huomasin oman huumorini tyylin eroavan aika raskaasti muiden käsityksistä. :D

Parasta on myös työkavereiden kanssa lounastaminen, varsinkin kun muut tietävät jo melkolailla kaikki parhaat paikat. On aika kiva haaste tutkailla mahdollisimman monta eri ravintolaa työpaikan läheisyydestä. Spoiler: siellä on muutama ravintola. Löytyy burgereita, burritoja, salaattia, pizzaa, kiinalaista, japanilaista, vietnamilaista, meksikolaista ja lista jatkuu. Eikä unohdeta dönereitä, koska Döner macht schöner! Täällä päin kebab on oikeasti hyvää.

Perjantai on paras! Jäätiin töihin pikkuporukalla pelaamaan Left 4 Deadia. Iltaisin töissä on muutenkin aika paljon porukkaa, ihmiset jäävät sinne vaan hengailemaan. Ihan hauska sinänsä, varsinkaan kun ei tunne vielä ihmisiä täältä. Woogalta saa tosi helposti uusia kavereita, kun kaikki on niin avoimia ja mukavia tyyppejä.
Tosin en tiedä kuinka kauan mahdan jaksaa tätä unirytmin sekoittelua. Viikonloppuna nyrkkisääntö oli, etten päässyt nukkumaan ennen aamukuutta. Ongelmana on se, että asun niin kaukana keskustasta. Reuna-alueiden bussit ei kulje niin myöhään kuin voisi haluta, ja matkaan menee muutenkin runsas puoli tuntia, riippuen kuinka kivasti eri kulkuvälineet napsahtaa paikalle. Päivällä menee ihan sujuvasti ja varsinkin aamusta on tosi kätevää.
Opiskelijalle Berliini on aika salakavala. Olut on vähän liiankin halpaa..

Odotan ensi viikkoa innoissani, haluan vihdoin päästä mukaan kunnon tekemiseen ja saada jotain merkitystä työhöni. Perjantaille olisi varattuna aika Bürgeramtiin, eli rekisteröidyn Saksaan. Sen jälkeen voin mennä jonottamaan verokorttia. Ei ainakaan vielä ole tullut liian ahdistavaa saksalaisen byrokratian kanssa, heh.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Eka päivä Woogalla!

Se on ohi ny. Ja melkonen päivä olikin!

Aamulla oli kyllä aika järkyttävää, kun huomasin koneeni olevan Mac Mini, vaikka olin pyytänyt Windowsia. :D No jos musta tuleekin tällä reissulla vahingossa hipster. Ei onneksi kestä niin kauheen kauaa tottua, kun on macciympäristöön vahingossa eksynyt projektien saralla.

Ihmiset Woogalla on mukavia ja lämminhenkisiä. Se auttoi aika paljon, kun informaatiota tuli joka suunnalta. Tuntuu, että olen osa tiimiäni vaikken vielä tunnekaan ketään kovin hyvin, enkä ole tehnyt vielä mitään oikeasti graafiseen työhön liittyvää. Eli ihan hyvät lähtökohdat!

Se on jännä tunne, kun tulee niin paljon uutta informaatiota joka suunnasta, ettei sitä ehdi käsitellä. Aivot huutaa hallelujaa ja jokainen asia jonka alotin, keskeytyi ennen pitkää, koska en vain pystynyt keskittymään muutamaa minuuttia kauempaa yhteen juttuun.

Motivaatiovalas vaihtui motivaatiosärkeen! :D
Nyt on tosi väsynyttä. Oon toki todella tyytyväinen tähän päivään, sain sentään jotain aikaan! Ekan päivän jälkeen pystyn jo sanomaan, että tykkään tosi paljon Woogan ilmapiiristä ja tyylistä. Uskon että pystyn sopeutumaan melko helposti. Kunhan vaan saisi jossain vaiheessa varsinaisesti aloitettua hommat, heh. Ehkä huomenna.

Aivot sulaa.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Läppäri on paras.

Mulla on vihdoin uusi läppäri! Eikä sen hankkiminen ollut niin helppoa kuin voisi luulla. Alunperin katselin tätä mallia netistä jo Suomessa. En silloin vielä voinut tilata, koska kyseinen firma toimittaa vain Saksaan ja Itävaltaan. Noh! Pääsen Saksaan ja kyseinen malli (Lenovo Ideapad Y580) on myyty joka paikasta loppuun.

Vahingossa sitten huomasin erään sivuston, jonka yhdessä liikkeessä näytti olevan vielä mallia jäljellä. Eikun vaan soittoa sinne ja viimenen kappale varaukseen! Hieman oli meinaan kiire päästä sinne hakemaan, ettei kukaan vaan ehtisi viedä sitä mun nenän edestä. Hauskinta oli se, että tänä viikonloppuna Berliinissä on maratonijuoksut, jotka sotkee junaliikennettä. Osa matkasta taittui bussilla ja takaisintulo, no, oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Bussi ei enää kulkenutkaan siihen suuntaan, mistä olin tullut. Heh. Kävi kuitenkin tuuri, että ekalta juna-asemalta jolle eksyin, oli suora yhteys takaisin kämpille!

Pakko myöntää, että meinas hermot räjähtää käsille kun windowsin asentaminen ei toiminutkaan aluksi niin kuin toivoin. Onneksi oli auttavia ystäviä ircin päässä. Ilman heitä en selviäisi <3
Minun on. Tiedoksenne: Core i7, Nvidia GTX 660m, 4GB RAM, että kelpaa pelata.
Söin tänään elämäni toisen Berliiniläisen dönerin, eli siis paikallisen kebaanin. Saattaa olla, että niitä tulee syöytyä "muutama" jatkossakin. En vieläkään onnistunut ottamaan kuvaa, se vaan katoaa niin nopeasti.

Lopuksi kissoja, koska kissat on parhaita.
Kissa.
Toinen kissa. Huomaa sivistyneet kalapuikkoviikset.
 Elikkäs joo.

torstai 27. syyskuuta 2012

Kaikki muistuttaa Tampereesta.

Joo! Pääsin sitten kohteeseen suuremitta ongelmitta, vaikka aamulla olikin aika vaikea lähteä. Eipä suuremmin ole vielä iskenyt koti-ikävä, vaikka suunnilleen kaikki mikä tulee vastaan muistuttaa jotenkin kotopuolesta. Kuvat liittyy.
Limua ja muffinssi voitokkaan maahanmuuton kunniaksi!
 Ajattelin juhlistaa onnistunutta Suomesta poistumista muffinssilla Starbucksissa (paikan valintaan vaikutti vahvasti ilmanen wifi). Muffinssi oli melkoinen pettymys, mutta oli kiva irkata hetki Brandenburger Torin edustalla. Niin.. Jotenkin piti pystyä sosialisoimaan.

Paikallinen Tammerkoski.
 Tammerkoskihan se siellä. Kävelin tosiaan tänään aika pitkän matkan Berliinin läpi yksikseni ihan vaan katsellakseni paikkoja ja fiilistelläkseni. Ei oikein tuntunut miltään. En tiedä, onko se sitten tää väsymys vai mikä. Olisin kyllä arvostanut seuraakin, heh. En ole oikein vielä sisäistänyt sitä, että en tullut tänne olemaan pelkkä turisti. Haluan sulautua joukkoon!
Paikalliset Tammerkosken sillan patsaat.
 Asuntoasiat on jänniä. Haettiin tänään kaverin kanssa mulle asuntoa. Vielä on hommat vähän auki. Löyty pari ihan kivaa luukkua, mutta kauheen kalliita ne tuppaa olemaan opiskelijabudjetille. Uusi läppärikin pitäisi hommata. En oo kahteen päivään pelannu Guild Wars 2:sta. Alkaa jo vähän ahistaa. :D
Paikallinen sipulikirkko.
 Kivasti sormikin halus kuvaan, tohon alareunaan. Pitihän se sit päästää. Aika vakuuttavan oloinen pytinki, vaikka noita kirkkoja on kyllä joka kulmassa. Vaihteeksi pystyin jotenkin yhdistämään Tampereeseen.
Paikallinen Näsinneula.
Näsinneula on paras. Ja radiotorni. Taitaa olla niin, että Tampere ei lähe musta edes hakkaamalla. Se on syvällä ja pysyy.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Lähtö lähellä.

Joo elikkäs. Ajattelin, että blogin pystyttäminen olisi kiva idea näin raivokkaan matkustamisen alkuun. Suunnitelmissa on siis lähteä huomenna kohti Berliiniä ja kolmen kuukauden työharjoittelua saksalaisessa pelikehitysfirmassa. Aion keskittyä graafikon hommiin, eli game artist musta pitäisi jollain tapaa kehkeytyä.

Kuvittelin tän blogin toimivan viestimenä kotiin ja kavereille. Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, kuinka mulla menee. Tällaset pitempiaikaiset reissut ulkomailla on monella tapaa mielenkiintoisia. Kiva myös kirjottaa välillä omalla kielellä, kun tuota englantia on nyt tullut harrastettua enenevissä määrin. Ja kun koti-ikävä alkaa painaa, suomi tuntuu turvalliselta.

Pakkaaminen on hidas toimenpide.

Tosiaan, pakkaamista olen harrastanut viikon verran jo. Ei nuo tavarat tunnu haluavan mennä laukkuun. Lähtö noinkin pitkäksi aikaa pois jännittää, pelottaa ja askarruttaa, mutta myös motivoi ja innostaa tosi paljon. Oon toki ollut ulkomailla ennenkin, mutta asunnon etsiminen (toivottavasti vielä löytäminenkin) ja muut käytännön järjestelyt tekevät tästä tilanteesta niin erilaisen, että onhan tässä väkisinkin vähän jännäkakka housussa.

Tosiaan asuntoa etsin vieläkin. Varmaan onnistuu paremmin sitten, kun olen paikan päällä ja voin käydä katsastamassa paikkoja. Työt alkaa 1. lokakuuta, ehkä sieltä saa vähän käytännön vinkkejä. Pääsin kämppäämään kaverin porukoille ajaksi x, joten ei ole onneksi hätää siitä, mihin pitäisi mennä kun pääsen Saksaan.

Tästä se sitten alkaa. :)