lauantai 29. syyskuuta 2012

Läppäri on paras.

Mulla on vihdoin uusi läppäri! Eikä sen hankkiminen ollut niin helppoa kuin voisi luulla. Alunperin katselin tätä mallia netistä jo Suomessa. En silloin vielä voinut tilata, koska kyseinen firma toimittaa vain Saksaan ja Itävaltaan. Noh! Pääsen Saksaan ja kyseinen malli (Lenovo Ideapad Y580) on myyty joka paikasta loppuun.

Vahingossa sitten huomasin erään sivuston, jonka yhdessä liikkeessä näytti olevan vielä mallia jäljellä. Eikun vaan soittoa sinne ja viimenen kappale varaukseen! Hieman oli meinaan kiire päästä sinne hakemaan, ettei kukaan vaan ehtisi viedä sitä mun nenän edestä. Hauskinta oli se, että tänä viikonloppuna Berliinissä on maratonijuoksut, jotka sotkee junaliikennettä. Osa matkasta taittui bussilla ja takaisintulo, no, oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Bussi ei enää kulkenutkaan siihen suuntaan, mistä olin tullut. Heh. Kävi kuitenkin tuuri, että ekalta juna-asemalta jolle eksyin, oli suora yhteys takaisin kämpille!

Pakko myöntää, että meinas hermot räjähtää käsille kun windowsin asentaminen ei toiminutkaan aluksi niin kuin toivoin. Onneksi oli auttavia ystäviä ircin päässä. Ilman heitä en selviäisi <3
Minun on. Tiedoksenne: Core i7, Nvidia GTX 660m, 4GB RAM, että kelpaa pelata.
Söin tänään elämäni toisen Berliiniläisen dönerin, eli siis paikallisen kebaanin. Saattaa olla, että niitä tulee syöytyä "muutama" jatkossakin. En vieläkään onnistunut ottamaan kuvaa, se vaan katoaa niin nopeasti.

Lopuksi kissoja, koska kissat on parhaita.
Kissa.
Toinen kissa. Huomaa sivistyneet kalapuikkoviikset.
 Elikkäs joo.

torstai 27. syyskuuta 2012

Kaikki muistuttaa Tampereesta.

Joo! Pääsin sitten kohteeseen suuremitta ongelmitta, vaikka aamulla olikin aika vaikea lähteä. Eipä suuremmin ole vielä iskenyt koti-ikävä, vaikka suunnilleen kaikki mikä tulee vastaan muistuttaa jotenkin kotopuolesta. Kuvat liittyy.
Limua ja muffinssi voitokkaan maahanmuuton kunniaksi!
 Ajattelin juhlistaa onnistunutta Suomesta poistumista muffinssilla Starbucksissa (paikan valintaan vaikutti vahvasti ilmanen wifi). Muffinssi oli melkoinen pettymys, mutta oli kiva irkata hetki Brandenburger Torin edustalla. Niin.. Jotenkin piti pystyä sosialisoimaan.

Paikallinen Tammerkoski.
 Tammerkoskihan se siellä. Kävelin tosiaan tänään aika pitkän matkan Berliinin läpi yksikseni ihan vaan katsellakseni paikkoja ja fiilistelläkseni. Ei oikein tuntunut miltään. En tiedä, onko se sitten tää väsymys vai mikä. Olisin kyllä arvostanut seuraakin, heh. En ole oikein vielä sisäistänyt sitä, että en tullut tänne olemaan pelkkä turisti. Haluan sulautua joukkoon!
Paikalliset Tammerkosken sillan patsaat.
 Asuntoasiat on jänniä. Haettiin tänään kaverin kanssa mulle asuntoa. Vielä on hommat vähän auki. Löyty pari ihan kivaa luukkua, mutta kauheen kalliita ne tuppaa olemaan opiskelijabudjetille. Uusi läppärikin pitäisi hommata. En oo kahteen päivään pelannu Guild Wars 2:sta. Alkaa jo vähän ahistaa. :D
Paikallinen sipulikirkko.
 Kivasti sormikin halus kuvaan, tohon alareunaan. Pitihän se sit päästää. Aika vakuuttavan oloinen pytinki, vaikka noita kirkkoja on kyllä joka kulmassa. Vaihteeksi pystyin jotenkin yhdistämään Tampereeseen.
Paikallinen Näsinneula.
Näsinneula on paras. Ja radiotorni. Taitaa olla niin, että Tampere ei lähe musta edes hakkaamalla. Se on syvällä ja pysyy.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Lähtö lähellä.

Joo elikkäs. Ajattelin, että blogin pystyttäminen olisi kiva idea näin raivokkaan matkustamisen alkuun. Suunnitelmissa on siis lähteä huomenna kohti Berliiniä ja kolmen kuukauden työharjoittelua saksalaisessa pelikehitysfirmassa. Aion keskittyä graafikon hommiin, eli game artist musta pitäisi jollain tapaa kehkeytyä.

Kuvittelin tän blogin toimivan viestimenä kotiin ja kavereille. Jotakuta kuitenkin kiinnostaa, kuinka mulla menee. Tällaset pitempiaikaiset reissut ulkomailla on monella tapaa mielenkiintoisia. Kiva myös kirjottaa välillä omalla kielellä, kun tuota englantia on nyt tullut harrastettua enenevissä määrin. Ja kun koti-ikävä alkaa painaa, suomi tuntuu turvalliselta.

Pakkaaminen on hidas toimenpide.

Tosiaan, pakkaamista olen harrastanut viikon verran jo. Ei nuo tavarat tunnu haluavan mennä laukkuun. Lähtö noinkin pitkäksi aikaa pois jännittää, pelottaa ja askarruttaa, mutta myös motivoi ja innostaa tosi paljon. Oon toki ollut ulkomailla ennenkin, mutta asunnon etsiminen (toivottavasti vielä löytäminenkin) ja muut käytännön järjestelyt tekevät tästä tilanteesta niin erilaisen, että onhan tässä väkisinkin vähän jännäkakka housussa.

Tosiaan asuntoa etsin vieläkin. Varmaan onnistuu paremmin sitten, kun olen paikan päällä ja voin käydä katsastamassa paikkoja. Työt alkaa 1. lokakuuta, ehkä sieltä saa vähän käytännön vinkkejä. Pääsin kämppäämään kaverin porukoille ajaksi x, joten ei ole onneksi hätää siitä, mihin pitäisi mennä kun pääsen Saksaan.

Tästä se sitten alkaa. :)