tiistai 29. tammikuuta 2013

Nettiongelmista ja niiden ratkomisesta saksaksi


Olen nyt asunut Saksassa suunnilleen 4 kuukautta, muuttanut yhteensä 3 kertaa (asun nyt työkaverin luona jonkin aikaa, kunnes löydän uuden asunnon). Toisin sanottuna tämänhetkinen paikka, jossa asun, on mun neljäs huone/asunto Berliinissä.

Täällä oleskellessa on tullut huomattua, että kaikki ei toimi niin sujuvasti englannilla, vaikka se onkin työpaikan virallinen kieli. Kyseinen työkaveri on joutunut kohtaamaan paljon ongelmia internet-palveluntarjoajansa kanssa. Asiakaspalvelu on tosi röyhkeää ja sekavaa. Netti katkesi yllättäen tuntemattomasta syystä. Soittoja asiakaspalveluun hetimmiten. He eivät suostu palvelemaan englanniksi, vaan jopa lyövät luurin korvaan. No, yritetään saksalaisen kollegan avulla; voisiko joku englantia osaava soittaa takaisin ja auttaa? Ei, heillä ei ole englantia puhuvia asiakaspalvelijoita toimistolla. Kyllä aiemmin vain oli. Lisäksi apua tarvitsevan pitäisi olla koko ajan kotona odottamassa, että tästä firmasta soitetaan takaisin, koska modeemiin ja asetuksiin pitää päästä käsiksi.

Kahden viikon päästä mulla alkoi keittää jo kaverin puolesta. Asiakaspalveluun soitettu töistä noin kerran päivässä, eikä mitään tapahdu. No, mä sitten päätin, että koitan saksallani soittaa kaverin kotoa.

Soitin ja juttelin hetken asiakaspalvelun teknikon kanssa. Selitin tilanteen ja tämä käski ottaa puhelinjohdon seinästä. Toimimme näin. Sitten hän ilmoitti, ettei saa yhteyttä mihinkään ja juttu pitäisi siirtää diagnoosipuolelle. Lupasivat soittaa takaisin samana iltana.
Puhelua ei kuulunut.

Seuraavana päivänä tosin, puhelu tuli, jälleen saksaksi. Kaveri vastasi ja kysyi, voisiko saada palvelua englanniksi. Asiakaspalvelusta vastattiin, että tietysti, mutta täytyisi odottaa hetki. Yllättäen siellä osattiinkin englantia. Kaveri koitti vielä, että ei, täällä on saksaa puhuva ihminen paikalla, eli minä, voitaisiin hoitaa saksaksi. Jostain syystä asiakaspalvelu ei enää suostunut puhumaan enää saksaksikaan, joten jouduimme taas odottamaan.

Samana päivänä, kello 22:35, kyllä, puoli yhdeltätoista yöllä sunnuntaina, tuli puhelu. Teknikko soitti englanniksi! Vihdoinkin. Noh, ainoa asia mitä hänestä saatiin irti, oli vihaisia tiuskauksia siitä, miksi modeemi oli otettu pois seinästä. No sen toisen  asiakaspalvelijan käskystä, joka ei muuten sanonut että se pitäisi laittaa takaisin kiinni.
No tämä tyyppi sitten sanoi tarvitsevansa 5 minuuttia ja ottaisi sitten yhteyttä. Tunnin päästä tuli viesti, jossa sanottiin, että juttu oli nyt suljettu eli valmis. Tämä oli hiukan hämmentävää, sillä netti ei vieläkään toiminut.

Seuraavana aamuna uudestaan soittoa asiakaspalveluun. Päästiin ongelman juurille, eli siihen että emme pääse kirjautumaan sisälle modeemin asetuksiin. Käskivät odottaa taas puhelinsoittoa. No, soittoa ei kuulunut, mutta jossain vaiheessa iltaa netti vaan alkoi yhtäkkiä toimia.

Kaiken tämän aikana, kun soittelin eri asiakaspalvelijoille, he kyselivät varmennuksiksi ihan eri asioita. Ymmärrän niitä, jotka kysyivät asiakasnumeroa, mutta en todellakaan niitä, jotka tarvitsivat varmennukseksi kaverini pankkitilin numeroa tai nettipalveluun kirjautumisen yhteydessä tarvittavaa SALASANAA. En ikinä odottaisi kenenkään asiakaspalvelijan kysyvän salasanojani missään yhteydessä.

Kaikki tämä olisi myös mahdotonta, ellen osaisi saksaa. Ei sillä, että haluaisin olla osa tätä sotkua, mutta ainakin pystyn auttamaan kaveria jotenkin. Hämmentää vain todella tämä saksalaisten asiakaspalvelutaidottomuus ja kuuluisa täsmällisyys, jota ei tässä tilanteessa ollut olemassa. Mutta olen todella tyytyväinen, että ongelma saatiin hoidettua ja netti toimii taas. Lisäksi voin sanoa, että kaikki onnistuu paljon paremmin, kun osaa saksaa. Olin oikeasti yllättynyt, kuinka hyvin osasin selittää ongelman ja ymmärsin, mitä asiakaspalvelu pyysi tekemään. Ei ole mennyt opinnot hukkaan! :)

Lupaan vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia ensi kerralla!

torstai 24. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujailut!

Heippa! Elossa ollaan, vaikkei pitkään aikaan ole mitään kuulunutkaan. Aika kuluu hirvittävän nopeasti kun on paljon tekemistä!
Suomi tervehti kasalla lunta!
Pidin ihanan kahden viikon mittaisen loman Suomessa joulun ja uudenvuoden aikaan. Oli mahtavaa nähdä perhettä, sukulaisia, kavereita ja kaikkia! Joulu meni mukavasti perheen parissa ja uusivuosi tuli vietettyä spontaanisti Helsingissä Turisaksen keikalla. Kun on tottunut jatkuvaan menoon, sitä tuntuu kaipaavan sitten koko ajan. Spontaanius on parasta!

Oikean elämän Tetris. :D
Takaisin Berliiniin tultuani, muutin uuteen asuntoon. Tämä siis melko lähellä vanhaa kämppää, samalla U-bahnilla pääsee. Jotenkin alusta asti tuntui hiukan ahdistavalta se paikka, en tiedä miksi. En oikein ole osannut asua tuiki tuntemattoman ihmisen kanssa. Vähän luottamusongelmia, vaikkei mitään olekaan sattunut ja kaikki tuntuivat oikein mukavilta, kämppis ja vuokratyypit. Vuokraemäntäähän en siis ole vieläkään tavannut. Kirjoitin sopimuksen tämän puolison kanssa.

Huone. Sänky on sohva, eikä kovin mukava nukkua
No, olen kuitenkin päättänyt muuttaa tuosta huoneesta pois. Osaksi siitä syystä, etten oikein tunnu siellä viihtyvän. Ja internet pätkii, joten en oikein saa siellä mitään aikaan. Jokin aika sitten myös selvisi, ettei vuokraemäntäni asuntojen omistaja edes tiedä, että asun siellä. Eli en saa laittaa edes nimeäni postilaatikkoon. Tuntuu vähän ikävältä, joten siitäkin syystä päätin lähteä ja löytää jotain parempaa.

Nojatuolia tulee ikävä.
Tällä hetkellä tuntuu, että jos löydän hyvän kaksion, muutetaan yhden työkaverin kanssa kämppiksiksi. Ei tule luottamusongelmaa ja muuta ikävää. Lauantaina katsastamaan yhtä mukavan oloista kämppää.

Eräs kaunis sunnuntai töissä, koska netti ei toimi kotona. Pitäähän sitä ihmisen päästä pelaamaan!

On ollut erikoisjännää saksalaisen terveysjärjestelmän kanssa. Pari kertaa tullut käytyä lääkärillä, viimeksi eilen. Eräs lääkäri (ainoa sairaaloiden lisäksi, joka oli auki keskiviikkona iltapäivällä) ei hyväksynyt mun eurooppalaista sairaanhoitokorttia, koska siinä ei ole sirua. Noh, ei Suomessa ole siruja noissa korteissa. Kivaa! Mut otettiin taas potilaaksi yksityisenä (taas, koska kävin niillä kerran aiemminkin) ja maksoi 60e about 15min käynnistä. Ja tänään selvisi, että olen jo vakuutettu Saksassa, mikä tarkoittaa sitä, että mun ei olis tarvinnut maksaa pennin hyrrää. Vakuutuskortti vaan puuttuu, koska sitä ei voitu tuoda mulle, kun mun nimeä ei ole postilaatikossa. Mikä sotku! :D

Mutta näkyillään! :) Tuun pääsiäisenä käymään taas Suomessa!