torstai 27. kesäkuuta 2013

Muutettu!

Se tunne kun aloitat muuton:
1) Käytössä on vuokra-auto, 2,70m korkea, noin kolmasosan leveämpi ja tietty paljon pidempi kuin normaali henkilöauto
2) Kuskina herra, joka ei ole koskaan ajanut mitään henkilöautoa suurempaa ja on ihan paiseessa, että mitenköhän tässä nyt oikein käy.
3) Auto pitää myös tankata. Eikä harmainta aavistusta miten se onnistuu.
4) Aikataulu painaa päälle. Auto pitää kuitenkin palauttaa samana iltana. Ja muuttajia vain me kaksi.
5) BERLIININ LIIKENNE.

Iso auto. Oltiin melkein parkkiruudun sisällä.
Ei lähtökohdat olleet kaikista stressittömimmät. Mutta muuttaa piti, ja näin se oli kaikista yksinkertaisinta. Meinattiin ensin ottaa pienempi auto, mutta tajusin viime hetkellä, että hei, eihän tähän mahdu puoletkaan tavarasta. Sinne pitää mahtua sänky ja sohva sisään! Toisin sanottuna, jos ei oltaisi otettu tätä riskiä, ei oltaisi saatu kaikkea tavaraa kerralla kuskattua ja olisi tullut enempi kuluja.

Saatiin vietyä onneksi sänky, tv-taso ja sohva uusille omistajille. Ei tullut perumisia, joten nyt on kaikki ylimääräinen huonekalutavara poistettu listalta.

Auton ajaminen oli aluksi hyvin mielenkiintoista. Päästiin myös poliisin hellään käsittelyyn.. Meidät pysäytettiin heti lähtemisen jälkeen ekalla isommalla tiellä. Ajettiin ilmeisesti jotenkin väärin? Kerkis siinä tulla jo jännäkakka kurkkimaan, että loppuko tää reissu nyt lyhyeen.. Poliisi pyysi kuitenkin vain ajokortin ja rekisteriotteen, sen jälkeen päästiin ajelemaan ihan rauhassa.

Oikean elämän Tetris.
Loppujen lopuksi ajamiseen ja Berliinin liikenteeseen tottui tarpeeksi, ja se alkoi olla viime metreillä jo aika mukavaa. Jalat ei tutissut enää läheskään niin paljon kuin lähtiessä! Saatiin kaikki ajoissa kuskattua, vaikka tavaroita autoon kuskatessa alkoi epäusko hiipiä. Meinasin, ettei me ehditä purkaa tavaroita ajoissa uuteen kämppään. Saatiin kuitenkin auto "parkkiin" aika lähelle ovea, eikä rappusia ollut liikaa. Berliiniläiseen tapaan parkkeerattiin ihan mihin haluttiin, koska kaikki muutkin tekee niin, eikä kukaan tunnu välittävän. Huomattiin lähtiessä, että oltiin parkkeerattu oven eteen, jossa luki että se tulisi pitää koko ajan vapaana. HEH.

Huone ennen..
Saatiin auto takaisin varikolle ja onniteltiin toisiamme onnistuneesta päivästä. Siinä oli kyllä ihmisellä kestämistä, hitto mikä päivä. Paras tunne oli, kun sai uuden huoneen sen näköiseksi, että siellä pystyy elämään. Ruoka - suihku - nukkumaan. Nukuin sikeästi. :D

..huone jälkeen.
Elämä hymyilee taas. :D Nyt on uusi kiva alue tutkittavana. Osaan kohta koko Berliinin kartan ulkoa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti