sunnuntai 18. elokuuta 2013

Berliinistä Ruotsin kautta Suomeen.

No niin! Alkaa olla lomat pikkuhiljaa lusittu Ruotsin puolella. Aika jännä, täältä lähtiessä tuntuu paljon vaikeammalta kuin Berliinistä. Varmaan siksi että tietää loman kohta loppuvan.. Asunnon etsiminen, töiden haun jatkuminen ja kaikki muu edessä Suomessa.

Työkaveri teki mansikkakakun mun vikana työpäivänä.
Lähtö Woogalta sujui ihan mukavissa tunnelmissa. Sain Diamond Dash -paidan (ensimmäinen laatuaan, muuten!), johon työkaverit oli kirjoittaneet tervehdyksiä ja onnentoivotuksia tulevaisuudelle. Tykkäsin. :) Myöskin mansikkakakku oli parasta. Woogalta on tarttunut hyvä fiilis, vahvistus että peliala on mun paikka ja tietysti paljon kokemusta!

Saksalainen logiikka.

Berliinistä lähtiessä oli muutamia juttuja kuten pankkitilin lopetus, paikallisesta rekisteristä pois ilmoittautuminen, 1- ja 2-sentin kolikoiden vieminen pankkiin.. Eli siis kaikkea pientä ja hauskaa. Erityisen huvittavaa oli kolikoiden vieminen, koska niillä ei tee mitään Suomessa eikä varsinkaan Ruotsissa. Meillä oli niitä varmaan puoli kiloa.

No, mentiin pankkiin, että hei tässä olisi pari kolikkoa. Okei, virkailija antaa paperiliuskoja, että kerätkää tuohon päälle siinä näkyvä summa tiettyä kolikkoa. Vilkaistiin Rasmuksen kanssa toisiamme hämmentyneinä. Jaaha, selvä, mennään istumaan aulaan ja kaadetaan puoli kiloa kolikoita pöydälle. Ps, pankki menee puolen tunnin päästä kiinni. HEH HEH.
Onneksi se virkailija tajusi, että meillä on niitä kolikoita enemmän kuin kymmenen. Keksi sitten tuoda meille tollasen kassan, johon sai kätevämmin kerättyä kolikot ja käärittyä sen jälkeen tohon paperiin. Tuli lämpimästi mieleen kassalla työskentelyn ajat..

Moikkamoi, Rostock!

Tosiaan pakattiin auto Tetris-tyylillä ja ajettiin Ruotsiin Berliinistä. Oli ihan mielenkiintoiset 15h autossa ja välillä laivassa. Onnistuin tunkemaan itteni siihen pieneen koloon, joka jäi auton takapenkillä vapaaksi tavaroista. Oli melko ahdas tunnelma ja osa vakuumipusseista ei malttanut pysyä paikallaan, vaan valui kuljettajan niskaan.. Mutta päästiin perille!

Oho, paloin auringossa.

Mikä parasta, saavuimme suoraan Ruotsin kesän viimeisiin hellepäiviin! Takapihalta löytyi mukava uima-allas, jossa tulikin sitten lillittyä pari päivää. Tuntui että kesää kesti sen viikon verran mitä hengattiin takapihalla. Berliinissä oli liian kuuma, Ruottissa oli justiinsa sopiva. Onnistuin jopa polttaan olkapääni.

Kuinka monta ruotsalaista tarvii pyörän korjaamiseen..? :D

Tuntuu, että aika kului vähän liian nopeesti täällä rentoillessa. Ei ehditty tehdä muun muassa niitä kahtakymmentä asiaa, mitä ajateltiin tehdä. Go-kartingit jäi kokematta, samoin kalastus ja mökkeily. Noh, ainakin oli uima-allas, aurinko ja jatkuvaa grillausta sekä lanit. Olen hyvin tyytyväinen. Ehdin jopa liikkua pyörälläkin noin 50km tän kesän aikana.

Taidekuva. :D

Oltiin viikonloppuna Rockstad: Falun / Sabaton Open Air -metallifestareilla. Oli ihan mukava päätös lomalle ja hyvä siirtyminen suomalaiseen kulttuuriin kun pari parasta bändiä sattuivat olemaan Korpiklaani ja Turisas. Sabaton oli liian.. noh, ruotsalainen. Kyllä te tiedätte. Menetin uskoni bändiin siinä vaiheessa, kun solisti alkoi valittaa haisevansa pahalle, löysi jostain deodorantin ja mainosti sitä sitten koko yleisölle. Onneksi olin Ruotsin kansallislaulun aikaan vessassa.. :D

Hiukan hävettää myöntää, että Korpiklaani veti paremman livekeikan kuin Turisas. Ei sillä, että Korpiklaani olisi mitenkään huono muuten, mutta Turisas on painunut mun mieleen parhaana live-bändinä ikinä. Tällä kertaa olin kuitenkin hiukan pettynyt. Noh, kello oli yli puolenyön ja yleisö oli suurimmaksi osaksi ruotsalaista.. Mutta eniten mua häiritsi, että Turisaksella oli lavalla mukana joku National Geographicin toimittaja tekemässä dokkaria metallikulttuurista.

Tarkoitti siis pitkiä välispiikkejä, random-toimittajaa esittelemässä itseään ja tekemässä sen "aina haaveissa olleen" stagediven. Öh. Jaa. Keikka oli muuten oikein hyvä, tunnelma katossa kun soittivat. Mutta aina kun biisi loppui, sitä seurasi vähintään viisiminuuttinen solistin monologi. Kyseinen henkilö muun muassa mainitsi, että Korpiklaani oli juonut kaiken kaljan ennen Turisasta, mutta onneksi heillä oli tämä Nat Geon toimittaja mukana hommaamassa kaljaa. Mulla vähän särähti korvaan, kun solisti sitten lisäsi, että ihan sama mitä merkkiä kalja on, kun suomalaisina he välittävät vain kyljessä olevasta prosenttiluvusta.

Tiedän, että tää on aika perus suomalainen juttu ja siitä ollaan jostain syystä ylpeitä. Etenkin metallikulttuurissa alkoholin kulutus on osa sitä juttua. Sanotaan, että noin vuosi sitten olisin nauranut mukana, että joo, hyvä Suomi, niin sitä pitää, oikee asenne! Olisin samaistunut siihen. Ulkomailla hetken majailtuani huomaan vieraantuneeni, että hetkinen, tässä on jotain mätää. Miksi alkoholin käyttö tolla asentella ("kunhan siinä vaan on isot %-luvut kyljessä) on niin hyväksyttyä ja jopa suotavaa? Se on jotain niin hienoa, että sillä voi kerskailla ulkomaiselle yleisölle. Meidän kulttuurissa on alun alkaen jotain väärää, kun juominen on niin avointa ja jopa ihannoitua. En halua samaistua enää siihen.

Meni vakavaksi. Mutta, tiistaina Suomessa. :) Jännä muuten, tää blogi on ollut ihan aktiivisesti mukana mun menossa. Oon aika tyytyväinen, että olen jaksanut päivitellä. Mutta entäs nyt kun tuun taas Suomeen..? Ei oo enää yhtä mielenkiintosta kirjotella kun kaikki on samaa vanhaa.. Hmm! Saa nähdä.