perjantai 20. joulukuuta 2013

Minijoulu Pohjoismaalaisittain

Kaikilla suomalaisilla perheillä on varmasti toisistaan eroavia tapoja viettää joulua, epäilemättä ruotsalaisilla samoin. Meidän perheessä tehdään jouluruuat, koristellaan joulukuusi, käydään saunassa ja lauletaan illalla joulupukille pari laulua, mikä tietysti johtaa lahjojen avaamiseen.
Ruotsissa kaava on samankaltainen. Jouluaamiainen ja -lounas nautitaan perheen ja sukulaisten kanssa, iltapäivällä katsellaan perinteisiä jouluohjelmia telkkarista. Illemmalla jaetaan lahjat ja juodaan kahvit. Sauna puuttuu!

Vaikka tällä kertaa ollaankin kotona Suomessa, on tää silti ollut aikamoinen kulttuuriseikkailu..! Joulu on tärkeä ajankohta monissa eri kulttuureissa. Mulle se on ollut hyvin syömistä ja mukavan ajan viettämistä perheen ja muiden läheisten kanssa (tietenkin lapsena odotti aina niitä lahjoja.. mutta kuitenkin). Tällä kertaa aion tehdä samoin, mutta ennen sitä ajattelimme Rasmuksen kanssa jakaa kulinaarisia elämyksiä Itämeren puolelta toiselle.

Keräilin pari ruokalajia, joista itse pidän ja kuvittelen tottumattomillekin sopivan. Laatikot ovat tärkeitä, joten valitsin niistä kaksi: porkkana- ja bataattilaatikon. Bataattilaatikkoa ennen ajattelin imellettyä perunalaatikkoa, mutta bataattilaatikko oli vaivattomampi tehdä ja on hyvää vaihtelua ainaiseen perunalaatikkoon. Rosolli ja kastike sille täytyy myös löytyä pöydästä. Riisipuuro ja sekametelisoppa (eli sekahedelmäsoppa) lounaaksi/aamiaiseksi on ehdoton.

Joulupuuro hiukan yli kiehumisensa jälkeen :D
Jep, onnistuin saada puuron kiehahtamaan yli äyräiden. Kyllä siitä loppujen lopuksi ihan hyvää tuli, ei tuntunut ottaneen nokkiinsa pienestä ylikuumenemisesta!

Värikäs pöytä.
Huomaa sekametelisoppa! Yläoikealla myös Rasmuksen tekemiä rusinakoristeisia "lussepullia" (lussebullar), joita perinteisesti syödään jouluna. Ne saavat keltaisen värinsä sahramista, jolta ne myös sitten aika pitkälti maistuvat. Tuli yllättävän hyviä, en oikeastaan söisi niin paljon tavallista pullaa kuin noita tuli vahingossa syötyä. Sahrami vaan tekee taikoja makuun.

Porkkanamössö ja bataattia!
Tajusin ekan satsin keitettyäni, että eiköhän sen puuron ääreen palata vielä porkkanalaatikon muodossa. Onnistui hyvin, tuli hauskaa mössöä. Muskottipähkinällä sai kivan maun, ja mössö maistui jo valmiiksi porkkanalaatikolta. Ei voinu kauheesti mennä pieleen!

Bataattien kylpyläloma kattilassa.
 Bataattilaatikko oli yllättävän helppo tehdä. Rakastan bataatin makua. <3 Kilosta bataattia tuli kolme 0,5l laatikollista, en tosin tunkenut niitä ihan täyteen.

Lihapullia Ruotsin malliin.
Ruotsissa on jouluna tapana syödä silliä ja muuta kalaa, mikä ei meitä kamalasti innostanut. Joten Rasmus teki laatikoiden kaveriksi lihapullia. Ei paha yhdistelmä.

Rosolli kokonaisena.
Vertailin kaupassa rosolliainesten hintoja. Valmiiksi keitetyt ja pilkotut ainekset maksoivat enemmän ja niissä oli aivan liikaa kahdelle. Ostin sitten kaikki osaset erikseen ja kas, rosollin yhteishinnaksi koostui huimat ~2€ (+kerma). Tosta vielä tuli enempi kuin yhtenä päivänä ehditään syödä. Hämmentävää.

Extreme-jouluruokapöytä.

Omnomnomnomnomno
Tuli aika mahtava kokonaisuus. Ruoka koostui siis lihapullista, pikkunakeista, porkkana- sekä bataattilaatikosta, rosollista kastikkeineen ja joululimpusta. Juomana ruotsalaista joululimpparia (julmust). Jälkkäriksi aamuista sekametelisoppaa, sahramipullia ja glögiä. Tykkäsin <3


Tiedän, tästä kokonaisuudesta puuttuu kokonaan joulukinkku. Päätin jo etukäteen, ettei sitä tule tällä kertaa. Liikaa vaivaa, enkä edes ihmeemmin tykkää kinkusta.. :D

Käytin muuten ohjeita Kotikokki.net -osoitteesta. Löytyi kivasti kaikki, mitä pitikin.

Hyvää joulua! :) Suosittelen omatekemiä jouluruokia, paljon parempaa kuin valmisruuat!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Berliinistä Ruotsin kautta Suomeen.

No niin! Alkaa olla lomat pikkuhiljaa lusittu Ruotsin puolella. Aika jännä, täältä lähtiessä tuntuu paljon vaikeammalta kuin Berliinistä. Varmaan siksi että tietää loman kohta loppuvan.. Asunnon etsiminen, töiden haun jatkuminen ja kaikki muu edessä Suomessa.

Työkaveri teki mansikkakakun mun vikana työpäivänä.
Lähtö Woogalta sujui ihan mukavissa tunnelmissa. Sain Diamond Dash -paidan (ensimmäinen laatuaan, muuten!), johon työkaverit oli kirjoittaneet tervehdyksiä ja onnentoivotuksia tulevaisuudelle. Tykkäsin. :) Myöskin mansikkakakku oli parasta. Woogalta on tarttunut hyvä fiilis, vahvistus että peliala on mun paikka ja tietysti paljon kokemusta!

Saksalainen logiikka.

Berliinistä lähtiessä oli muutamia juttuja kuten pankkitilin lopetus, paikallisesta rekisteristä pois ilmoittautuminen, 1- ja 2-sentin kolikoiden vieminen pankkiin.. Eli siis kaikkea pientä ja hauskaa. Erityisen huvittavaa oli kolikoiden vieminen, koska niillä ei tee mitään Suomessa eikä varsinkaan Ruotsissa. Meillä oli niitä varmaan puoli kiloa.

No, mentiin pankkiin, että hei tässä olisi pari kolikkoa. Okei, virkailija antaa paperiliuskoja, että kerätkää tuohon päälle siinä näkyvä summa tiettyä kolikkoa. Vilkaistiin Rasmuksen kanssa toisiamme hämmentyneinä. Jaaha, selvä, mennään istumaan aulaan ja kaadetaan puoli kiloa kolikoita pöydälle. Ps, pankki menee puolen tunnin päästä kiinni. HEH HEH.
Onneksi se virkailija tajusi, että meillä on niitä kolikoita enemmän kuin kymmenen. Keksi sitten tuoda meille tollasen kassan, johon sai kätevämmin kerättyä kolikot ja käärittyä sen jälkeen tohon paperiin. Tuli lämpimästi mieleen kassalla työskentelyn ajat..

Moikkamoi, Rostock!

Tosiaan pakattiin auto Tetris-tyylillä ja ajettiin Ruotsiin Berliinistä. Oli ihan mielenkiintoiset 15h autossa ja välillä laivassa. Onnistuin tunkemaan itteni siihen pieneen koloon, joka jäi auton takapenkillä vapaaksi tavaroista. Oli melko ahdas tunnelma ja osa vakuumipusseista ei malttanut pysyä paikallaan, vaan valui kuljettajan niskaan.. Mutta päästiin perille!

Oho, paloin auringossa.

Mikä parasta, saavuimme suoraan Ruotsin kesän viimeisiin hellepäiviin! Takapihalta löytyi mukava uima-allas, jossa tulikin sitten lillittyä pari päivää. Tuntui että kesää kesti sen viikon verran mitä hengattiin takapihalla. Berliinissä oli liian kuuma, Ruottissa oli justiinsa sopiva. Onnistuin jopa polttaan olkapääni.

Kuinka monta ruotsalaista tarvii pyörän korjaamiseen..? :D

Tuntuu, että aika kului vähän liian nopeesti täällä rentoillessa. Ei ehditty tehdä muun muassa niitä kahtakymmentä asiaa, mitä ajateltiin tehdä. Go-kartingit jäi kokematta, samoin kalastus ja mökkeily. Noh, ainakin oli uima-allas, aurinko ja jatkuvaa grillausta sekä lanit. Olen hyvin tyytyväinen. Ehdin jopa liikkua pyörälläkin noin 50km tän kesän aikana.

Taidekuva. :D

Oltiin viikonloppuna Rockstad: Falun / Sabaton Open Air -metallifestareilla. Oli ihan mukava päätös lomalle ja hyvä siirtyminen suomalaiseen kulttuuriin kun pari parasta bändiä sattuivat olemaan Korpiklaani ja Turisas. Sabaton oli liian.. noh, ruotsalainen. Kyllä te tiedätte. Menetin uskoni bändiin siinä vaiheessa, kun solisti alkoi valittaa haisevansa pahalle, löysi jostain deodorantin ja mainosti sitä sitten koko yleisölle. Onneksi olin Ruotsin kansallislaulun aikaan vessassa.. :D

Hiukan hävettää myöntää, että Korpiklaani veti paremman livekeikan kuin Turisas. Ei sillä, että Korpiklaani olisi mitenkään huono muuten, mutta Turisas on painunut mun mieleen parhaana live-bändinä ikinä. Tällä kertaa olin kuitenkin hiukan pettynyt. Noh, kello oli yli puolenyön ja yleisö oli suurimmaksi osaksi ruotsalaista.. Mutta eniten mua häiritsi, että Turisaksella oli lavalla mukana joku National Geographicin toimittaja tekemässä dokkaria metallikulttuurista.

Tarkoitti siis pitkiä välispiikkejä, random-toimittajaa esittelemässä itseään ja tekemässä sen "aina haaveissa olleen" stagediven. Öh. Jaa. Keikka oli muuten oikein hyvä, tunnelma katossa kun soittivat. Mutta aina kun biisi loppui, sitä seurasi vähintään viisiminuuttinen solistin monologi. Kyseinen henkilö muun muassa mainitsi, että Korpiklaani oli juonut kaiken kaljan ennen Turisasta, mutta onneksi heillä oli tämä Nat Geon toimittaja mukana hommaamassa kaljaa. Mulla vähän särähti korvaan, kun solisti sitten lisäsi, että ihan sama mitä merkkiä kalja on, kun suomalaisina he välittävät vain kyljessä olevasta prosenttiluvusta.

Tiedän, että tää on aika perus suomalainen juttu ja siitä ollaan jostain syystä ylpeitä. Etenkin metallikulttuurissa alkoholin kulutus on osa sitä juttua. Sanotaan, että noin vuosi sitten olisin nauranut mukana, että joo, hyvä Suomi, niin sitä pitää, oikee asenne! Olisin samaistunut siihen. Ulkomailla hetken majailtuani huomaan vieraantuneeni, että hetkinen, tässä on jotain mätää. Miksi alkoholin käyttö tolla asentella ("kunhan siinä vaan on isot %-luvut kyljessä) on niin hyväksyttyä ja jopa suotavaa? Se on jotain niin hienoa, että sillä voi kerskailla ulkomaiselle yleisölle. Meidän kulttuurissa on alun alkaen jotain väärää, kun juominen on niin avointa ja jopa ihannoitua. En halua samaistua enää siihen.

Meni vakavaksi. Mutta, tiistaina Suomessa. :) Jännä muuten, tää blogi on ollut ihan aktiivisesti mukana mun menossa. Oon aika tyytyväinen, että olen jaksanut päivitellä. Mutta entäs nyt kun tuun taas Suomeen..? Ei oo enää yhtä mielenkiintosta kirjotella kun kaikki on samaa vanhaa.. Hmm! Saa nähdä.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Viimeinen viikko Berliinissä

Lähdön aika häämöttää, pian jää Berliini, Wooga ja työharjoittelu isossa pelifirmassa taakse. Perjantaina pitäisi napata kimpsut ja kampsut ja kääntää nokka kohti pohjoista. Aika on mennyt nopeasti, 10 kuukautta tuntuu menneen hurjaa vauhtia. Aikuistumistestikin on läpäisty, nyt uskaltaa luottaa itseensä ja siihen, että pärjää kaikenlaisissa olosuhteissa.

Mutta mitä täältä on jäänyt käteen? Kuvien perusteella paljon ruokaa on ainakin kulutettu. Olen majaillut yhteensä 6 asunnossa Berliinin sisällä, joten asunnon etsiminen on tullut tutuksi. Berliiniä on myös tullut nähtyä hiukan eri kulmista, vaikka enimmäkseen asunnot ovatkin olleet vanhan itä-Berliinin puolella Friedrichshainissa.

Friedrichshain, oi tuo kulttuurin kotipesä.
Friedrichshainin kaupunginosa oikeastaan pelottaa hiukan vieläkin. Vastaan saattaa kävellä hiukan omituisen oloinen tyyppi, joka koittaa napata ohi kävellessään ravintolan terassilla istuvalta naiselta ranskalaisia lautaselta. Nainen ei hirveästi arvostanut. Vaihdoin äkkiä kadunpuolta.

Yksi monista huoneista.

Asunnoissa on ollut paljon vaihtelua. Halvimmat paikat ovat olleet kimppakämppiä. Suurimmassa osassa tapauksia kyseessä on ollut vanha kerrostalo, jossa kämppis polttaa tupakkaa joko omassa huoneessaan ja/tai keittiössä. En ihmeemmin viihtynyt kimppakämpissä, valitsen mieluummin seurani itse. Tuli sielläkin hiukan kasvettua ihmisenä, tosin huomaavaisuus kämppistä kohtaan ei oikeastaan vaikeaa ollut. Olen törmännyt tarinoihin ikävistä kämppiksistä, jotka esimerkiksi jättävät ruokaa homehtumaan jääkaappiin.. Eipä ole täällä tullut vastaan.

Muuttaminen.

Muuttaminen on ollut tuttu toveri. Mulla on yleensä ollut vain pari matkalaukullista tavaraa, joten siirtyminen paikasta toiseen on ollut melko kivutonta. Kaikista raskainta oli muuttaa Rasmuksen tavarat, koska niitä oli niin paljon ja piti vuokrata iso auto. Kirjoitin myös aiheesta blogin. En haluaisi koskaan joutua sellaisen stressin alle kuin tuona päivänä. Mutta sekin onneksi kesti vain yhden päivän.

Joskus aamu alkaa herkullisesti.

Erään sunnuntain aamiainen oli tosiaan viinirypäleitä, tuc-keksejä ja valkohomejuustoa. Vaikka sunnuntaisin kaupat onkin Saksassa kiinni, ei se estä hyvän ruuan ostamista edellisenä päivänä. Suomessa tulee olemaan helpompaa, kun kauppaan pääsee joka päivä. Tosin en tiedä, onko se niin välttämätöntä loppujen lopuksi. Kyllä täälläkin on pärjätty ihan hienosti.

Hedelmäsalaatti. Tätä jään kaipaamaan.

Woogalla hedelmäsalaattia saa joka tiistai ja torstai. Tämä oli vahva motivaattori mulle, koska rakastan hedelmäsalaattia. Oli pakko aina ehtiä ajoissa aamulla töihin!

Game Jamit Woogalla.

Töistä ehdottomasti paras muisto jäi Game Jameista. Löyhästi aiheeseen liittyen kirjoitin tämän blogin. Jamit oli todella mukava kokemus. Työkavereiden kanssa oli hauskaa, kun kaikki ei ollut niin virallista ja palkasta riippuvaa; tunnelma oli rento. Parasta oli se, että peliä tehdessä testasin samalla omia kykyjäni ja sain kuin sainkin tehtyä kaiken grafiikan peliin vain parin päivän sisällä.

Töissä tuli myös kirjoitettua opinnäytetyö, eli koulukin on melkein pulkassa. Opparin kirjoittaminen oli mielenkiintoinen projekti. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

Joskus jaksoi kokata.

Joskus töiden jälkeenkin jaksoi vielä laittaa ruokaa. Pidän ruokakulttuurista täällä, ihmiset käyvät paljon enemmän ulkona syömässä kuin Suomessa. Ruoka on paljon halvempaa ravintoloissa verrattuna Suomeen. Arvostan myös Saksan alkoholikulttuuria. Hyviä oluita saa euron pintaan kaupasta, viinikään ei maksa paljon. Väkevämmätkin ovat halpaa tavaraa. Silti, täällä ei useinkaan näe ihmisiä örveltämässä pitkin katuja. Moni tulee vastaan kalja kädessä, mutta aivan selvän oloisena.

En tiedä olenko sopeutunut juomakulttuuriin täällä, mutta ainakin asenne on muuttunut. Aiemmin tuntui, että kännien vetäminen on ihan ok ja juomisen tarkoitus oli nimenomaan humaltuminen. Oikeastaan nyt ei edes tee mieli juoda väkeviä, korkeintaan viiniä. Toivon, että tämä asenne säilyy, koska loppujen lopuksi juomisella ei tee itselleen muuta kuin hallaa.

True story.

Vaikka olo onkin hiukan haikea lähdön takia, en jää silti murehtimaan. Tänne jää paljon hyviä ihmisiä, joita toivottavasti näen jossain vaiheessa elämää uudelleen. Olen kokenut tänä aikana paljon kaikenlaista, kehittynyt ammatillisesti ja tavannut monia uusia ihmisiä, joita arvostan ja joista pidän.

Käytiin vähän laivassa.

Joten eiköhän vaan jätetä se hymy naamalle ja jatketa näin eteenpäin. Nähdään kohta Suomessa!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

"Siis mitä sä teet työkses?"

Mitä mä taas teenkään töissä? Tai unelma-ammatissani? Peligraffaa. Eli kuvia, animaatioita ja muuta visuaalista, jota voidaan käyttää peleissä. Haluan tehdä grafiikkaa, joiden ansiosta peliä on hauska pelata!

Mutta peligrafiikkaa on niin montaa erilaista.. Millaista mä sitten teen?

Battlefield Bad Company.

Ei, en ihan tällaista. Kun puhutaan peleistä, ensimmäisenä voi tulla mieleen upeat 3D-ympäristöt, aidontuntuiset henkilöhahmot, playstationit, xboxit ja tietokoneet. Kaikki pelit eivät ole ihan tätä.

Pelaaminen on muuttunut aika paljon kasuaalimmaksi ja saanut ympärilleen suuremman yleisön muun muassa sosiaalisen median, kuten Facebookin kautta. Jos löydät hyvän pelin, mikset kertoisi kaverille? Peleissä on myös toimintoja, jotka lisäävät tarvetta kertoa pelistä kavereille. Elämiä on vain 5 ja kun ne loppuvat, ystävät voivat lähettää lisää!

Useat pelit ovat nykyään paljon helpompia lähestyä; ne eivät ole liian taitoa vaativia ja ne näyttävät vähemmän vakavilta. Ne voivat miellyttää sekä nuorempaa, että vanhempaa yleisöä, joten niiden kohdeyleisönä ovat muutkin kuin 12h päivässä pelaavat hardcore-gamerit. 

Cut the Rope.

Pelejä on helpompi pelata, kun ne kulkevat taskussa mukana joka paikkaan. Useimmilla on nykyään kosketusnäytöllinen puhelin, joilla peleihin pääsee käsiksi. Lisäksi suuntana on F2P eli free to play -pelit, joista ei siis nimensä mukaisesti tarvitse maksaa pelatakseen. Jotta pelit tuottaisivat, on niissä pelin sisäisiä ostomahdollisuuksia, joilla pääsee pelissä nopeammin eteenpäin. Hyvä mobiilipeli tarjoaa mahdollisuuden pelaajalle, joka ei halua maksaa, mutta houkuttelee osan pelaajista ostamaan pelaamista helpottavia tai hauskemmaksi tekeviä asioita.

Itse haluan tehdä mobiilipelejä. Musta ei ole vielä tuottamaan super 3D-huippugrafiikkaa. Enkä välttämättä sitä haluakaan. Mun tyylini on muutenkin vähän enemmän sarjakuvamainen ja ilmeikäs. En ehkä nauttisi yhtä paljon työstäni, ellen pääsisi tekemään hauskoja hahmoja, värikkäitä taustoja ja sopivasti liioiteltuja animaatioita.
Princess Pauline, pelimme hahmo.

Tällä viikolla meillä on töissä pidetty game jamit. Otettiin pari päivää vapaata normaalista työstä ja kehitettiin tiimeissä uusia pelejä, ideoista asti mahdollisimman viimeistellyksi peleiksi. Mä olin meidän tiimin ainoa graafikko, eli tein kaiken mitä ruudussa näkyy.

Olin aluksi hyvin epäilevä omien kykyjeni suhteen. En oikein luottanut siihen, että saisin mitään fiksun näköistä aikaan. Olen kuitenkin vain harjoittelija, taidoissa on vielä paljon kehitettävää. Mietin, että mitenköhän joku tiimi haluaisi mut tekemään tämän laatuista grafiikkaa, mitä mun kynästä tulee. Matkalla tuli paljon esteitä ja ensimmäinen päivä meni aikalailla pohtiessa, onko musta tähän, miksi kaikki näyttää näin huonolta ja saankohan mä näitä graffoja koskaan valmiiksi.

Pelin tarina.

Sain ystävältä hyvän vinkin: Älä huolehdi, tee vaan parhaasi.

Siitä tavallaan kääntyi suunta oikeaan päin. En murehtinut miltä mikäkin näyttää, tein vain parhaani. Lopputulokseen olen oikeasti tyytyväinen! Tein parhaani ja me saatiin peli valmiiksi! Itse asiassa, kaikista game jam -peleistä jopa viimeistellyimmän näköiseksi.

torstai 27. kesäkuuta 2013

Muutettu!

Se tunne kun aloitat muuton:
1) Käytössä on vuokra-auto, 2,70m korkea, noin kolmasosan leveämpi ja tietty paljon pidempi kuin normaali henkilöauto
2) Kuskina herra, joka ei ole koskaan ajanut mitään henkilöautoa suurempaa ja on ihan paiseessa, että mitenköhän tässä nyt oikein käy.
3) Auto pitää myös tankata. Eikä harmainta aavistusta miten se onnistuu.
4) Aikataulu painaa päälle. Auto pitää kuitenkin palauttaa samana iltana. Ja muuttajia vain me kaksi.
5) BERLIININ LIIKENNE.

Iso auto. Oltiin melkein parkkiruudun sisällä.
Ei lähtökohdat olleet kaikista stressittömimmät. Mutta muuttaa piti, ja näin se oli kaikista yksinkertaisinta. Meinattiin ensin ottaa pienempi auto, mutta tajusin viime hetkellä, että hei, eihän tähän mahdu puoletkaan tavarasta. Sinne pitää mahtua sänky ja sohva sisään! Toisin sanottuna, jos ei oltaisi otettu tätä riskiä, ei oltaisi saatu kaikkea tavaraa kerralla kuskattua ja olisi tullut enempi kuluja.

Saatiin vietyä onneksi sänky, tv-taso ja sohva uusille omistajille. Ei tullut perumisia, joten nyt on kaikki ylimääräinen huonekalutavara poistettu listalta.

Auton ajaminen oli aluksi hyvin mielenkiintoista. Päästiin myös poliisin hellään käsittelyyn.. Meidät pysäytettiin heti lähtemisen jälkeen ekalla isommalla tiellä. Ajettiin ilmeisesti jotenkin väärin? Kerkis siinä tulla jo jännäkakka kurkkimaan, että loppuko tää reissu nyt lyhyeen.. Poliisi pyysi kuitenkin vain ajokortin ja rekisteriotteen, sen jälkeen päästiin ajelemaan ihan rauhassa.

Oikean elämän Tetris.
Loppujen lopuksi ajamiseen ja Berliinin liikenteeseen tottui tarpeeksi, ja se alkoi olla viime metreillä jo aika mukavaa. Jalat ei tutissut enää läheskään niin paljon kuin lähtiessä! Saatiin kaikki ajoissa kuskattua, vaikka tavaroita autoon kuskatessa alkoi epäusko hiipiä. Meinasin, ettei me ehditä purkaa tavaroita ajoissa uuteen kämppään. Saatiin kuitenkin auto "parkkiin" aika lähelle ovea, eikä rappusia ollut liikaa. Berliiniläiseen tapaan parkkeerattiin ihan mihin haluttiin, koska kaikki muutkin tekee niin, eikä kukaan tunnu välittävän. Huomattiin lähtiessä, että oltiin parkkeerattu oven eteen, jossa luki että se tulisi pitää koko ajan vapaana. HEH.

Huone ennen..
Saatiin auto takaisin varikolle ja onniteltiin toisiamme onnistuneesta päivästä. Siinä oli kyllä ihmisellä kestämistä, hitto mikä päivä. Paras tunne oli, kun sai uuden huoneen sen näköiseksi, että siellä pystyy elämään. Ruoka - suihku - nukkumaan. Nukuin sikeästi. :D

..huone jälkeen.
Elämä hymyilee taas. :D Nyt on uusi kiva alue tutkittavana. Osaan kohta koko Berliinin kartan ulkoa..

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Muuttamaan taas.

Johan siitä edellisestä muutosta olikin aikaa! Tämä onkin sitten viides kämppä, jossa olen asustellut täällä Berliinissä. Firman kämpässä meinaan siis majailla tulevan kuukauden. Kuvia sitten, kun torstaina sinne pääsen soluttautumaan. Tulee taas olemaan kimppakämppä, mutta eiköhän sitä juuri tuon kuukauden kestä jotain random-tyyppiäkin.

Tänään tuntuu hyvältä. Ollaan saatu melkein kaikki kalusteet myytyä kämpästä. Huomiselle varattu auto ja sitten pyörimään ympyrää Berliinin villiin liikenteeseen, viemään sohvaa ja sänkyä uusille omistajille. Näköjään helpompi saada myytyä kamat, kun lupautuu kuljettamaan ne ihmisten kotioville. Toivon, ettei kukaan nyt peru kauppoja, että tosiaan saadaan kaikki sovitusti menemään. En jaksaisi enää yhtään tätä kalusteiden ja tavaroiden kanssa säätämistä.

Hauskinta on ollut kokkailu, kun ollaan koitettu saada kaikki mahdolliset ylimääräiset ainekset käytettyä ennen muuttamista, ettei sitten tarvitse raahata kaikenmaailman jauhoja sun muuta ympäri kaupunkia. Eilen ja toissapäivänä ollaankin sitten mutusteltu suklaa-kaurakeksejä, yks ilta väsättiin pulla-pudding-kakku ja tortilloja on ollut pariinkin otteeseen.

Kala. Ei liity.
Olen piirrellyt tässä paljon iPad Minillä.. Se on tosi mukava piirttelyvihon korvike, kun siinä kulkee kaikki värit aina vaivattomasti mukana ja voi harjoitella niitä kätevästi. Oon koittanu nimenomaan värejä treenata tässä, kun kaikki piirustelut jää aina niin luonnosvaiheeseen.

Pistän taas lisää päivitystä kun on saatu muutot hoidettua. Tän viikon lopulla saa todennäköisesti huokaista helpotuksesta uudessa kämpässä.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Suomi kutsuu.

Heips! Taas hetkeen ookaan mitään kirjotellut. Nyt on taas hyvä hetki, kun Suomesta viikon kesälomalta palattuani tajusin, että Berliinin reissu alkaa pian olla päätöksessään. Enää puolitoista kuukautta, sitten palaan Suomeen. Viikon loma tuli tarpeeseen. Oli ihana nähdä tuttuja! Etenkin ihanat pelinjulkaisupirskeet Ruoveden metropolissa (keskellä metsää siis, järvenrannalla SAUNASSA), Tampereen parhaat kesäfestarit elikkä Sauna Open Air, Särkänniemi ja IGDA-miitti Helsingissä oli parhautta! Tietenkään äiten kokkailuja ja Miisun (= rakkaan kissamme) hellää käsittelyä unohtamatta..! En ehtinyt nähdä läheskään kaikkia, harmi kyllä. Mutta kohta ehtii taas..

Woogalla tulee oltua yhteensä 10kk, eli melkein vuosi. Hyvin nopeastihan tää aika on tuntunut menevän, mää tulin tänne vasta äsken. Kolme kuukautta piti vaan olla ja siitä se sitten paisui opinnäytteen kirjoittamiseksi ja työharjoittelun jatkoksi. Oppimista on kyllä ollut paljon, niin työssä kuin elämässä yleensä.

Pelialasta olen oppinut sen verran, että ison ja pienen firman erot saattaa välillä olla aika huimat, vaikka kumpikin suunnilleen samaan lopputulokseen tähtää; eli siis rahan tekemiseen peleillä. Välillä täällä tosin on sellainen fiilis, että luvut ohjaa pelien kehitystä, ei niinkään se pelin hauskuus ja elämyksen tuottaminen pelaajille. Kaipaan riskinottoa ja mahdollisuutta uusien juttujen kokeiluun, vaikkei se niin huimasti tuottaisikaan.

Tosin nyt olisi mahdollisuus taas jäädä Berliiniin. Tiesin että tässä kävisi näin. Olisin voinut hakea Woogalle toiseen pestiin vakkariksi, kun Diamond Dashissa ei junior artistia tällä hetkellä tarvittu. Eiköhän tää uusi duuni aukea sitten juuri nyt Suomen reissun jälkeen. Toisin sanottuna, olen jo päättänyt haluavani takaisin Suomeen, tekemään koulut vihdoin loppuun ja vähän työpaikkaakin jo jatkoksi lämmittelin. Se tuntuu oikealta ratkaisulta.

Sitten koodaamaan tulevaisuutta..

if (töitä Helsingistä)
  {
  x="etsi asunto Helsingistä ja jatka koulua etänä";
  }
else
  {
  x="etsi asunto Tampereelta ja jatka koulua";
  }

P.S. Oon huono koodaamaan. Katotaan mitä sieltä sit tulee.. :D Äite ainakin koodaa ittensä kuukauden päästä tänne! :) Sitä odotellessa..